Tokoklinikka, Jämsänkoski, 15.-16.7.1999

Koska emme olleet menossa tänä vuonna belgileirille, ja koska tokouramme on jäänyt tahkoamaan voittajaluokkaan vaihtelevan huonohkolla menestyksellä, kahden päivän tokoklinikka kuulosti mielestämme loistavalta tämän kesän viralliselta koirankoulutustapahtumalta. Niinpä heinäkuun puolivälissä suuntasimme Jämsänkoskelle -- minä ja Apollo varsinaisina oppilaina ja Tepe kuunteluoppilaana sekä videokuvaajana (nauhaa on kuusi tuntia, saa lainata ken haluaa... )

Tokoklinikalle osallistujat olivat enimmäkseen bordercollieita, mutta joukossa oli vaihteleva määrä muitakin rotuja. Apollon lisäksi mukana oli vain yksi toinen belggari, Kuti-mali. Tokoklinikalle osallistui n. 16 koiraa. Samaan aikaan järjestettiin myös paimennusklinikka, ja innokkaimmat kummankin lajin harrastajat sukkuloivat molempien välillä. Me emme sentään ole vielä paimennuksesta innostuneet... Kumpanakin päivänä ohjelma oli sellainen, että kutakin 4 koiran ryhmää koulutettiin 3 tuntia, ja toiset kolme tuntia istuttiin kuunteluoppilaina toiselle ryhmälle.

Kouluttajiksi tapahtumaan oli saatu ruotsalaiset huipputason tokoilijat Anita Wickström ja Liselott Hansson, joilla on itsellään bordercollieita, Lisalla on lisäksi myös malinois. Anitan ja Lisan tavat kouluttaa ja yleensäkin käsitellä asioita olivat keskenään hyvin erilaiset, ja vaikka kummaltakin varmasti oppi melko paljonkin, henkilökohtaisesti pidin enemmän Anitan tyylistä. Lisan toiminnassa minua ehkä eniten häiritsi se, että hän oli melko herkkä toteamaan ongelmien edessä (vähän ehkä liioitellen:) "tuolle on vaikea tehdä mitään, hanki uusi koira", kun taas itse olen aina lähtenyt siitä, että koiran kanssa eteen tulevat ongelmat ovat aina kuitenkin ratkaistavissa (ja jos sortuu hankkimaan uuden koiran vain siksi, että edellisen kanssa oli ongelmia, seuraavan kanssa edessä ovat luultavasti ihan uudet ongelmat).

Olen tähän koonnut kummankin päivän koulutuksista ne asiat, joita itse pidin oleellisimpina, eli uusina oivalluksina tai muuten hyödyllisinä tai tärkeinä. Asiat käsitellään tässä siten kuin niitä käsiteltiin koulutuksissakin, eli tietyn harjoiteltavan toko-liikkeen yhteydessä, vaikka toki yhdessä liikkeessä annettuja vinkkejä voi usein soveltaa muihinkin.

Yleistä

A.W. muistutti, että onnistuneiden suoritusten edellytyksenä on koiran ja omistajan välisen suhteen eheys. Suhdetta voi kehittää puuhailemalla koiransa kanssa paljon muutakin kuin vain mekaanisia harjoituksia, Anita itse oli sitä mieltä, että esim. lenkkeiltässä metsässä koiran kanssa kaikessa rauhassa kaksistaan voi tehdä monenlaisia asioita ja kehittää koira-omistaja -suhdetta.

Palkitsemisesta kouluttajat olivat keskenään hyvin eri mieltä. A.W. totesi koiran tarvitsevan palkintoja motivaatioksi, "koska eihän kukaan meistäkään kovin pitkään kävisi töissä, jos palkanmaksu lakkaisi". Hän suosi itse makupalan käyttöä, mutta painotti sitä, että namilla ei koiraa saa lahjoa, eli namia ei saa koskaan näyttää koiralle siinä toivossa, että se tekee suorituksia paremmin. Sen sijaan nami tulee kaivaa esim. muovipussista, tai suusta (josta koira sitä ei myöskään haista, mutta josta sen saa nopeasti), kun on aika palkita erityisen hyvin mennyt suoritus. Namin käyttöä hän suositteli erityisesti koiralle, joka esim. pallo- tai vetoleikistä riehaantuu liikaa (esim. Apollo joissakin tapauksissa), tai kontaktin parantamiseksi.

L.H.:n mielestä palkitsemiseksi pitäisi yleensä riittää pelkkä ääni. Hän muistutti siitä, kuinka tärkeätä on kertoa koiralle iloisella äänellä kun se tekee jotakin oikein, ja myöskin matalalla äänellä, kun se tekee virheen. Jos palkkiona käytetään namia tai lelua, hänen mukaansa pitäisi useimmiten rittää se, että sitä vain näytetään koiralle, tai esim. vain rapistellaan namipussia. Myös joku hauska vapauttava "sirkustemppu" voi olla koiralle riittävä palkkio, ja usein toteutettavissa toko-kehässäkin liikkeiden välillä.

Hyvin innokkaan ja kuuman koiran kanssa on hyvä harjoitella yksi asia kerralla. Sitten pidetään tauko, rauhoitetaan koira, ja harjoitellaan seuraavaa. Jos koira alkaa ottaa kierroksia kesken liikkeen, laitetaan se "jäähylle" paikallaoloon tms. ja käyttäydytään itse liioitellun rauhallisesti.

Kokeissa on tärkeätä, että ohjaajan ja koiran välillä on hyvä kontakti jo kun mennään kehään. Joillakin koirilla tämä saavutetaan ottamalla niiden kanssa (suht rauhallisia) tottisliikkeitä ennen kehäänmenoa, toisten kanssa taas ottamalla koira suoraan autosta. Tunne siis oma koirasi, ja toimi sen mukaan!

Kisamenestyksen kannalta koiran fyysinenkin kunto on tärkeä. EVL-koiran pitäisi jaksaa keskittyä kisaamaan täysillä kahtena peräkkäisenä päivänä. Muista kaikki erilaiset kuntoilumuodot (uinti yms.)

Paikallaolo

• Muista kehua koiraa aina välillä, kun se pysyy paikalla, vaikka kävisitkin välillä piilossa tms. Kerro sille äänelläsi myös, jos se tekee väärin!
• Muutenkin erityisesti ohjaajariippuvaisen koiran itseluottamusta on vahvistettava. Harjoittele paikallaoloa paljon kotona ja muissa rauhallisissa tilanteissa, joissa koira luottaa siihen, että sitä ei jätetä. Jos koiralla on tapana liikutella tassujaan tms., muista kehua sitä ennen kuin se tekee niin, ja ole poissa näkyvistä vain lyhyitä jaksoja kerralla.
• Jos koira nousee paikallaolosta, sen luokse mennään ja se laitetaan uudestaan maahan. Tämä on erityisen tärkeätä liikkeissä, jotka alkavat siten, että koira jää paikallamakuuseen (luoksetulo, kaukokäskyt). Niissä voi jopa välillä ottaa koiran kanssa lyhyen pätkän seuraamista ennen uutta suoritusta, jotta se ei yrittäisi ennakoida uudestaan.
• Paikallaistumisessa ei kannata käydä koiran takana, sille tulee turhaan suuri kiusaus käännellä itseään. Kisoissa moista ei koskaan tarvita.

Seuraaminen

• Suositeltiin hihnan käyttöä lähes aina. Hihnaksi mieluiten erittäin lyhyt malli, pantana esim. puolikuristava (josta kuuluu kevyt ääni, jos hihnasta nykäistään -- koiralle jo pelkkä ääni voi toimia pakotteena).
• Hihnaa käytetään erityisesti kun opetellaan vasemmalle kääntymistä, peruutusta, ja siirtymisiä.
• Jos käytetään namia/lelua, on oltava tarkkana, ettei koira opi väärää asentoa seuratessaan namikättä (mieluummin vaikka siellä suussa).
• Vasemmalle käännös suoritetaan vasemman jalan ympäri, jolloin koira saa siitä vinkin. Hihnalla opetetaan koiraa jätättämään tässä käännöksessä.
• Vältä katsomasta koiraan; jos koira kulkee liian takana, syy voi olla siinä, että ohjaaja katseella painostaa koiran jätättämään.
• Pidä huoli siitä, että koira seuraa aina ihmistä eikä päinvastoin. Jos koira hidastelee, mene itse nopeammin.
• Jos perusasennosta tulee huono, korjaa heti koira (hihnalla) oikeaan asentoon, kehu, seurauta pari askelta ja ota uudestaan (ja kehu tosi hyvin, jos menee paremmin). älä siis lähde etenemään heti siinä toivossa, että liike onnistuisi seuraavaksi paremmin.

Luoksetulo (jossa pysähdykset)

• Ruotsalaiset tuntuivat arvostavan ennen kaikkea nopeata luoksetuloa, ja harjoittelevat pysähdyksiä pitkään ihan erikseen leikin yhteydessä tms.
• Harjoittele muutenkin osina. Jos joku osa on liian hidas, palkitse vain oikein hyvästä suorituksesta, niin koira alkaa tarjota nopeampaa.
• Muista kehua koiraa, kun se on liikkeellä, jotta se ymmärtäisi tekevänsä oikein, vaikka se hetken päästä pysäytetään.
• Hyvä tapa saavuttaa nopea pysähdys on heittää pallo koiran taakse samaan aikaan kun annetaan seiso-käsky. Huom: samanaikaisuus tärkeätä, ei tarvita vapautusta!
• Pallon sijaintia voidaan myöhemmin vaihdella: joskus se on valmiiksi koiran takana, joskus tulee avustajalta. Koiran taakse voi myös jättää ruokakupin tms.
• Jos maahanmeno on jo hyvä ja nopea, muista vahvistaa sitä esim. vierittämällä pallo koiran etutassujen väliin kun se on maassa.
• Hyvä tapa testata koiran osaaminen: heitetään sille pallo, ja kun se on tulossa takaisin, annetaan seiso/maahan-käsky.

Noutaminen

• Huom: etenkin jos koiralla on taipumusta yrittää ottaa puukapulan päästä kiinni, tai jos se ei halua ottaa metalliesinettä suuhunsa, pidä aina itse kiinni kapulan keskeltä,eikä päästä! Koira ottaa mielellään kiinni siitä, missä omistajan haju on!
• Puremista saadaan kitkettyä ja nopeutta lisättyä, kun ohjaaja lähtee juoksemaan poispäin koirasta heti, kun se on ottanut/ottamassa kapulan suuhunsa. Tätä voidaan tehdä vielä pitkään senkin jälkeen, kun koira jo "osaa" noutaa! Kapula vaihdetaan nopeasti palloon tai namiin, silloin ei kiinnitetä kovin paljoa huomiota luovutusasennon täydellisyyteen.
• Jos koira kuumenee noudoissa, harjoitellaan enimmäkseen siten, että kapula viedään etäälle eikä siis heitetä, tai kapula jätetään koiran ja ohjaajan väliin.
• Pidä-liikettä (koira istuu kapula suussa pureksimatta sitä) on hyvä harjoitella paljon erikseen.

EVL:n "neliöseuraaminen", eli seiso/istu/maahan liikkeestä

• Harjoittelu aloitetaan siten, että koira jätetään paikalle niin, että ohjaaja tekee vain lyhyen kierroksen koiran ympärillä. Näin se ei opi kääntämään itseään ohjaajan mukaan.
• Liike on pitkä ja koiralle tylsä: jaa yleensä osiin ja palkitse aina osio kerrallaan.
• Jos koira ei mene maahan/istumaan: ota vähän matkaa taaksepäin (eikä eteenpäin!), ja sitten uudestaan.
• Jätä aina riittävästi tilaa kulmatötteröiden ja koiran väliin, etenkin jos koira on niistä kiinnostunut!
• Huom. tuomari kiinnittää huomiota siirtymien nopeuteen, liikkumattomuuteen, ja lopetuksen perusasentoon. Yritä aina saada mahdollisimman hyvä lopetus! (Pätee muissakin liikkeissä.)
• Häiriöharjoituksena voidaan joskus tehdä kahden koirakon kanssa yhtä aikaa, eri puolilla neliötä.

Tunnistusnouto

• Voidaan testata koiran työskentelyhalukkuutta piilottamalla vain oma kapula esim. heinikkoon, voidaan tehdä motivaatiotreeninä myös ennen kun otetaan varsinainen liike.
• Kapulat voidaan laittaa välillä esim. jonoon, riviin, hujan hajan...

Ruutuunohjaus

• Merkille/ruutuun ohjaus: jos koira on kiinnostunut merkistä, palkitse se välittömästi kun se tulee merkille.
• Merkin opettaminen: aloita heittämällä pallo, kun koira on merkin kohdalla. Käytä pysäytyskäskyä vasta, kun se on selkeästi oppinut merkin eli kääntyy jo katsomaan. Muista aina kehua, kun koira on merkillä.
• Jos koira ottaa varaslähdön, älä sano "ei" (--> ettei luule, että merkille/ruutuun meno on kiellettyä) vaan kutsu se luokse.
• Motivaation ylläpito on tärkeätä! Esim. pallo voi olla ruudussa 9 kertaa 10:stä.

Ohjattu nouto

• Oikea/vasen: huomaa, että ovat koiran o/v. Opeta koira aina kääntymään kohti pysähdyksessä.
• Aluksi jätetään keskimmäinen kapula pois.
• Aluksi palkitaan merkille menosta, ja sitten kapulan hakemisesta (kumman vaan).
• Väärästä kapulasta ei huudeta "ei" eikä yritetä saada ottamaan oikeata, vaan kutsutaan takaisin ja otetaan uudestaan.

CityBelgit r.y. webbisivut.