CityBelgit r.y. webbisivut.
Muistiinpanot Inki Sjöstenin luennosta ja webbiin kirjoittanut M. Tornikoski.
Perusideana on se, että koiran ja omistajan välisen suhteen tulee olla kunnossa ja sitä tulee jatkuvasti ylläpitää. Tämä näkyy arkipäivän tottelevaisuudessa, mutta tekee tehtävänsä silloin myös kisatilanteissa. Hyvä suhde on suhde, jossa omistaja on koiralle auktoriteetti, mutta myös hyvänolon ja huolenpidon lähde. Suhteessa ei saa olla pelkoa, koiralle ei saa koskaan olla vihainen. Hyvä koiranelämä on sellaista, että työskennellään joka päivä. Käytännössä siis harjoitellaan ja leikitään päivittäin.
Sjöstenin käsitteistössä "Neliapila" on neljän asian lista, joita omistaja antaa koiralleen suhteen ylläpitämiseksi. Nämä ovat:
Palkitsemiseen voidaan käyttää jotakin tai kaikkia ylläolevista, valitaan sen mukaan, mitä koira siinä tilanteessa eniten arvostaa.
Katsekontakti. Ihmisen ja koiran välinen kommunikointi on tie yhteisymmärrykseen. Käskyjen oppimista varten on välttämätöntä saada koira ottamaan katsekontakti ohjaajaan. Tätä harjoitellaan siten, että koiraa kehutaan ja se palkitaan katsekontaktista (harjoitellaan rauhallisessa paikassa). Samalla opetetaan kehumissana, esim, "hyvä!" -- aina kun koira ottaa katsekontaktin, sanotaan "hyvä!" ja palkitaan (nami tai esim. rättileikki). Tämä vastaa shapingin tapaa ehdollistaa koira naksuttimeen tai pilliin, eli sanasta "hyvä!" koira tietää palkkion olevan tulossa, joten se sellaisenaankin käy palkkiosta.
Kehonkieli. Koira seuraa ihmisen eleitä ja ymmärtää monia asioita ihmisen kehonkielen perusteella. Tätä jokainen voi kokeilla siten, että on kokonaan hiljaa ja kokeilee, miten erilaiset eleet vaikuttavat koiraan (samalla tavoin voi erikseen kokeilla eri äänensävyjen ja äänten vaikutusta). Harjoittele esim. saamaan koira maahan, istumaan, pysähtymään tai sivulle pelkillä eleillä.
Aistit. Kouluttamattomalle koiralle aistit ovat tärkeysjärjestyksessä 1. haju, 2. näkö, 3. kuulo. Koira siis tulkitsee ihmistä pääasiassa näkönsä avulla, mutta se pitäisi saada oppimaan käyttämään ensisijaisesti kuuloaan. Katsekontaktiharjoittelu, jossa katsekontaktista koiralle sanotaan "hyvä!" ja palkitaan, auttavat opettamaan kuulon käyttöä. Huom: kun koira palkitaan, palkkion (makupala tai lelu) pitää tulla jostakin piilosta, jotta koira ei käyttäisi näköään esim. käsien tarkkailemiseen.
Mielikuvakoulutuksessa ideana on opettaa koira yhdistämään tietty sana (käsky) tiettyyn kokemukseen, mielikuvaan. Koira siis käskyn kuullessaan tietää, mitä se tulee saamaan ja mistä se sen saa. Erilaisilla palkkiotilanteilla on vain eri nimet. Käskysanaan kuuluvan mielikuvan tulee olla niin selkeä ja positiivinen, että koira valitsee aina tähän liittyvän palkkiotilanteen.
Kun koiralle on opetettu käsky ja siihen liittyvä mielikuva, aletaan opettaa samaa myös häiriön alaisena.
Uusitaan harjoitus. Koira nostetaan istumaan (ei käskyjä). Uusintakerralla annetaan koiralle miettimisaikaa n. 6 sekuntia, seuraavalla 12 s. Näiden jälkeen poistutaan koiran luota ja ollaan passiivisia. Hetken kuluttua harjoituksen voi aloittaa alusta uudestaan. Useimmat koirat alkavat tarjota maahanmenoa jo muutaman kerran jälkeen, aluksi niitä voi auttaa kädellä jos ne eivät mene loppuun asti.
Huom. Jos koira ei keskity tehtävään, häiriöitä on liikaa. Etsi mahdollisimman rauhallinen paikka, mene vaikka kylpyhuoneeseen tms. Koulutuskentällä käskyjä harjoitellaan vasta kun ne osataan ja halutaan mukaan häiriöharjoittelu.
Harjoitus toistetaan muutaman kerran samalla tavoin. Useimmat koirat alkavat jo parin harjoituksen jälkeen kiirehtiä omistajan luokse. Tämän jälkeen harjoitusta vaikeutetaan siten, että avustaja vie koiraa poispäin ohjaajasta, eli koira vain kuulee, ei näe, omistajaansa.
Perinteisesti luoksetuloa on opetettu toisinpäin, eli siten että omistaja juoksee pospäin koirasta. Silloin luoksetulo on koiralle ennenkaikkea saalisleikki, mikä ei ole tarkoitus, eikä toimi esim. tilanteessa, jossa koiran tulisi keskeyttää muu saalistaminen (esim. ajaa takaa jänistä).
Käskysana pitäisi opettaa pennulle heti, ennen kuin sille on edes tarjoutunut mahdollisuuksia juosta muualle. Luoksetulon pitäisi aina tarkoittaa todella upeata asiaa ja olla koiralle kaikkein mieluisin liike!
Kun liike osataan hyvin, sitä voidaan koulutuskentällä harjoitella voimakkaan häiriön alaisena esim. siten, että kaksi koiraa kutsutaan ohjaajiensa luokse yhtäaikaa ristikkäisiin suuntiin.
Saman käskyn on aina kuulostettava samalta. Sanojen tulee olla hyvin selkeitä. Jokainen käsky annetaan keskenään samanlaisella äänensävyllä, mikä jo sinänsä on signaali koiralle siitä, että kyseessä on käsky.
Esim. järjestetään pennulle tilanne, jossa se hihnakävelyllä havaitsee jotakin houkuttelevaa. Sanotaan sille "ei!" selvästi, mutta ei vihaisesti. Kun koira edelleen vetää hihnassa, se tuntee pannan puristuksen (jonkin verran epämiellyttävää). Houkutellaan pentu ohjaajan luokse ja annetaan palkkio, joka on parempi kuin sen havaitsema houkutin.
Mielikuva "ei!" = kurjaa siinä suunnassa, omistajan suunnassa on mukavaa.
Viedään pentu metsään. Kun se saa hajun riistasta, annetaan sille käsky "ei!" Kiellon jälkeen koiralle keksitään parempaa tekemistä -- pelkkä kielto ei muuten tehoa pitkään, jos koiralla on sen jälkeen tylsää. Palkitsemiseksi otetaan "neliapilafilosofiasta" saalisleikki, eli korvataan riistan saalistaminen ensiksi sallitulla saalilla, jolla leikitään yhdessä. Saalisleikin jälkeen voidaan käyttää muitakin palkkioita (ideana se, että koiralla on niin kivaa, että riista ei montaa kertaa kiinnosta ja ainakin "ei" tehoaa).
Jos koira ei tottele "ei!" tai "tule!"-käskyjä, mennään koiran luokse, otetaan sen niskanahasta kiinni ja raahataan se paikalle, jossa ohjaaja oli kutsuessaan koiraa. Tässä koira palkitaan kuten jos se olisi alunperin totellut.
Huolella tehtynä rangaistusta ei tarvita kuin yhden kerran.
Opetetaan koiralle "treenataan!" tms., minkä tarkoitus on tehdä koiralle selväksi, että sen tulee keskittyä 100%:sti. Käskyä antaessaan ohjaajalla tulee olla riittävästi dominanssia, jotta koira varmasti keskittyy.
Käskyä voidaan kokeilla esim. siten, että mennään häiriölliseen paikkaan, annetaan käsky "treenataan!" ja odotetaan hetki. Jos koira alkaa katsella muualle, sitä voidaan kevyesti läpsäistä kuonolle, ja uudesta kontaktista kehutaan ja palkitaan.
Luoksetulosta opetellaan nyt eteen istuminen. ToKo-luoksetuloon, jossa koiran pitää aina istua ohjaajan eteen, kannattaa käyttää eri käskyä kuin "arkiluoksetuloon", jossa riittää että koira tulee ohjaajan luokse kosketusetäisyydelle. Siis esim. jos "arkiluoksetulon" käsky on "tule!", ToKossa voi käyttää käskyä "tänne!".
Kuten aina kun opetellaan uusi asia, valitaan rauhallinen harjoittelupaikka. Ohjaaja jättää koiran istumaan ja perääntyy parin metrin päähän.
Toistetaan harjoitus muutaman kerran (odotusaikaa voidaan pidentää, esim. 3 s, 6 s, 12 s, 15 s), sen jälkeen pidetään tauko ja voidaan aloittaa alusta.
Käytä harjoittelussa hyväksesi arkipäivän häiriötilanteita esim. lenkillä. Vasta kun koira kunnolla osaa käskysanat, mennään harjoittelemaan koulutuskentälle ym. vaativampiin paikkoihin. Huom. kuuntelusanan osaaminen on silloin tärkeätä! N. 80% harjoituksista pitäisi tehdä rauhallisessa paikassa -- "jos koira tulee epävarmaksi häiriötilanteessa, ei ole hyväksi, että koira tulee epävarmaksi usein".
Yritä aina auttaa koiraa selviämään vaikeasta ympäristöstä. Omistaja ei saa hermostua tai suuttua.
Noudossa, kuten yleensäkin, olisi aina aloitettava harjoittelu liikkeen lopusta päin. Esimerkiksi kun luoksetuloa harjoitellaan ensiksi lyhyeltä matkalta tapahtuvalla eteenistumisella, koira oppii yhdistämään käskyn heti palkkioon, minkä jälkeen voidaan harjoitella paljon pidemmilläkin matkoilla.
Noudossa opetetaan koiralle ensiksi irrotus. Sitä voidaan harjoitella millä tahansa esineellä. Annetaan käsky "irti!", siten että pidetään käsi koiran leuan alla ja toisella nami kuonon edessä, ei kosketa kapulaan. Tavoitteena: "irti!" = koira päästää esineen suustaan heti, ts. ilman ohjaajan eleitä. Seuraava tavoite on se, että käsi ei ole ihan leuan alla, mutta koiran on etsittävä käsi ja pudotettava esine siihen, palkkion saa vain tästä.
Noutoliikkeessä on tavoitteena luoda kaksi mielikuvaa: 1. heittoliikkeen mielikuva: koira tuijottaa kapulaa (ei katsekontaktia, poikkeuksellisesti!), 2. "tuo!" mielikuva: koira istuu ohjaajan edessä ja odottaa palkkiota (= "irti!"-sanaa).
Koira, joka luovuttaa esineen mielellään eli jolla on voimakas mielikuva luovutuksen yhteydessä saatavasta palkkiosta, ei pureskele esinettä. Se, että ohjaaja välttää koskemasta kunnolla kapulaan, edesauttaa luovutusta (muuten koira voi alkaa taistella esineestä).
Jos koira on yli-innokas noutamaan (tai suorittamaan mitä tahansa liikettä), koiraa opetetaan keskittymään siten, että noutokapulan heiton jälkeen sille sanotaan jotakin ihan muuta kuin varsinainen käsky. Koira saa lähteä vasta oikealla käskyllä, ja näin oppii kuuntelemaan.
Haukkuminen on monen koiran ongelma esim. noudon tai seuraamisen aloittamisessa, hypyssä tms. Tässä muutamia vinkkejä erilaisiin tilanteisiin:
Harjoitellaan aluksi vain yhden askeleen seuraamisia: "seuraa", "istu", "hyvä". Idea: "Seuraaminen on istumista joka siirtyy paikasta toiseen." Näin saadaan jatkuva kontakti, oikea paikka, ja hyvä perusasento.
Matkaa pidennetään jonkin verran (välillä silti vain 1 tai 2 askelta). Koiralle pitäisi seuraamisesta syntyä kaksi mielikuvaa: 1. palkkio istumisesta, 2. palkkio muutamien metrien seuraamisesta. Jälkimmäinen voi olla palkkio + vapautus, mutta myös sosiaalinen palkkio, eli mukavaa juttelua, silittämistä yms. Huom. seuraamista on silti harjoiteltava ajoittain myös täysin hiljaa (kokeita varten).
1. Ohjaaja perusasennossa.
2. Selkeä käskysana.
...
N-1. Perusasento + "hyvä!"
N. "Vapaa" ja palkkio.
Laukausvarmuutta olisi opetettava kaikille koirille. Harjoituksissa ohjaaja on ensiksi paikallaan koiran kanssa kaikessa rauhassa, kumpikaan ei tee mitään erityistä,koira on kytekttynä. Koiralle ei puhuta eikä sitä palkita harjoituksen aikana.
Ensimmäinen laukaus ammutaan melko kaukaa (= etäisyys, jolta koira ei vielä juuri reagoi). Aikaväli seuraavaan laukaukseen ainakin 1 min. Seuraava laukaus ammutaan kuitenkin ensimmäistä kauempaa. Sama jatkuu, eli ampuja loittonee koirasta koko ajan, kunnes laukauksia tuskin kuuluu. Näin koira oppii, että ensimmäisen laukauksen jälkeen tilanne tulee sille koko ajan helpommaksi.
Kun samaa on toistettu useina harjoituskertoina, voidaan ampujan alkupistettä siirtää lähemmäs, mutta muuten koko sekvenssi toistuu, eli laukaukset siirtyät taas kauemmas.
Paikallolo ammuttaessa:
Koira ei saisi enää varsinaisesti pelätä laukauksia.
Paikallaolon tulisi olla varma muiden häiriöiden alaisena,
jotta koira olisi itsevarma myös ampumistilanteessa.
Harjoituksessa käytetään avustajaa. Aluksi omistaja
hakee aseen, näyttää sen koiralle, lataa sen koiran
nähden. Koira käsketään maahan kytkettynä,
avustaja pitää kiinni hihnasta. Omistaja poistuu aseen
kanssa mutta pysyy koiran näköpiirissä. Omistaja
nostaa käden ja ampuu. Jos koira nousee, avustaja käskee
sen maahan ja palkitsee sen (nami tassujen väliin tms.)
Omistaja ampuu uudestaan. Jos koira on OK, avustaja on hiljaa.
Ideana tässä harjoituksessa on, että kun omistaja,
johon koira luottaa, ampuu, koira ei pidä ääntä
niin pelottavana. Avustajakin on vain positiivinen henkilö,
eli ei rankaise koiraa, vaan korkeintaan vain komentaa uudestaan
ja palkitsee saman tien. Avustajan koira oppii yhdistämään
kokeiden tuomariin, joten se kokeissakaan ei riko paikallaoloaan
kovin herkästi.