CityBelgit r.y. webbisivut.
Ismo Nortamo (T:mi Koira-Apu, puh. 040-7414243, E-mail: koiraapu@surfeu.fi) on harrastanut PK-toimintaa vuodesta 1974 (lajeina jälki, haku, suojelu ja yleiskoe), saavuttaen useita KVA-arvoja. Koirina hänellä on ollut mm. saksanpaimenkoiria ja rottweilereita, tällä hetkellä taloudessa asuu kolme rotikkaa. Viimeiset 12-13 v. Nortamo on päätoimisesti antanut (ongelma-)koirankoulutusapua. Taitojaan hän on kartuttanut mm. USA:ssa, Saksassa, Englannissa, Norjassa ja Ruotsissa.
Ongelmissa on yleensä taustalla jo pitkälle menevät suhdeongelmat. Tässä vaiheessa apua saa harvoin koulutuskentillä -- kentällä pitäisikin alunperin keskustella myös koirien käyttäytymisestä ja ongelmien välttämisestä.
Koiraongelmien ratkaisuun ei ole mitään "poppakonsteja", eikä myöskään yhtä ainoata oikeaa tapaa. Toisaalta suurin osa ratkaisuista perustuu siihen, että ymmärretään koiran käyttäytymistä ja käytetään omaa maalaisjärkeä. On myös muistettava, että kaikki nämä ohjeet eivät suoraan sellaisenaan sovi kaikille koirille, sillä sekä koirat että omistajat ovat yksilöitä.
Suden ja koiran laumavietti ja laumansisäinen käyttäytyminen ovat identtisiä, joten suden käyttäytymisen tutkiminen auttaa ymmärtämään myös koiran käyttäytymistä. Tavoitteena on, että laumassa kaikilla (ihmisellä & koiralla) on hyvä olla. "Koiraongelma on käsillä silloin, kun koiran kanssa eläminen ei ole enää kivaa."
Alla olevat ohjeet on tarkoitettu ennen kaikkea tilanteisiin, joissa koiran ja omistajan suhteessa on jo jotakin vialla. Ns. hyvinkäyttäytyville koirille (ts. omistajan mielestä kaikki on OK) tyypillisesti annetaan joitakin vapauksia alla oleviin sääntöihin nähden. Jos ongelmia kuitenkin on, kaikkeen alla mainittuun tulisi kiinnittää huomiota, jotta laumasuhde saataisiin taas kuntoon ja toimivaksi.
Yli 80% koiran käyttäytymisestä on opittua.
Alle 20% käyttäytymisestä on perimän sanelemaa.
Johtajuutta ei hankita fyysisin keinoin!
Johtaja pitää huolen laumastaaan.
Kaikki toiminta (aloitteet) lähtee johtajasta.
Laumassa on selkeät säännöt.
Laumaelämässä muistettavaa:
Jos koiralla ei ole kunnon johtajaa, se on valmis vaihtamaan laumaa, kunnnes löytää vahvan johtajan.
Tärkeintä on, että koira tuntee olonsa turvalliseksi. Näin ei tapahdu, jos se tuntee itse olevansa johtaja. (Parhaimmillaan koira kasvaa henkisiltä kyvyiltään 8-10 kk ikäisen suden tasolle.)
Suvunjatkaminen: ei juuri voida käyttää hyväksi koulutuksessa.
Ravinnonhankinta. Koiran päivittäinen toiminta liittyy laumavietin kautta ravinnonhankintaan.
Pelkkä "istu"+"odota" on vain temppu! (Avainärsykkeenä "mennään syömään" tms.) Kyseessä siis on klassinen ehdollistuminen (vrt. Pavlov).
Susilla saalistaminen lähtee liikkeelle johtajan aloitteesta. Johtaja aloittaa itse ruokailun, sitten antaa merkin laumalle, ja muut menevät mukaan. Huonona talvena (vähä lunta, vähän ruokaa) johtaja syö ensiksi itsensä kylläiseksi, sitten vasta muut. Heikoimmat jäävät ilman ruokaa.
Johtajuusongelmissa korostetaan omaa asemaa ja murretaan rutiinit. Ruokaa ei anneta aina samaan aikaan samalla kaavalla. Välillä jätetään aterioita kokonaan välistä. Vältetään antamasta koiralle avainärsykkeitä.
Esim.: Mennään itse keittiöön, kutsutaan koira luokse, komennetaan se istumaan. Ruokakuppi ei ole valmiina näkyvissä, vaan se otetaan vasta tässä vaiheessa esille. Odotellaan jonkun aikaa. Kun koira on syönyt, otetaan kuppi (tyhjäkin) pois. Jo pelkkä kuppi antaisi koiralle varmuuden tulevista aterioista.
Huomioita ruokailusta:
Ulosmeno = lauma lähtee liikkeelle. Luonnosssa hallittu liikkeellelähtö on elinehto.
Monilla kuten syömisessä: avainärsykkeestä koira pyrkii päämäärään. Pitäisi menetellä kuten syömisessä: mennään eteiseen, kutsutaan koira luokse, käsketään se istumaan, vasta sitten puetaan itse, laitetaan koiralle panta ja remmi, ja vasta luvasta koira saa lähteä liikkeelle. (Huom. myös omakotitalossa liikkeelle lähtö on hyvä aloittaa hallitusti sisältä.)
Kulkemisjärjestyksellä ei ole väliä, vaan sillä, miten mennään.
Jos koira ei toimi sisällä häiriöttömässä tilassa, se ei varmasti toimi ulkonakaan!
Lauuma liikkuu, johtajan ehdoilla.
Vakavissa ongelmatilanteissa nämä kuntoon viimeiseksi, ensiksi sisällä toimiminen kuntoon.
Vetäminen: selkeä kieltosana "ei", sen jälkeen samanaikainen "ei" + hihnasta nykäisy, ja perään välitön "istu".
Ajoittain annetaan koiran mennä tarpeilleen, haistella jne.
Pennulle vetämättä oleminen opetetaan eri tavalla kuin aikuiselle: käytetään makupaloja, motivointilelua, kehumisia jne. tai pelkästään pysähtymällä (ilman muita pakotteita).
Koirien ohitustilanne: ollaan itse koirien välissä, annetaan koiralle tiukka käsky "mennään" tms., ohitetaan, ohituksen jälkeen "istu" + "hyvä", mahdollisesti makupala. Huom. johtaja suojelee laumaa toisilta (uhkaavilta) koirilta, pitää itse estää hyökkäystilanne (äänellä, eleillä jne.)
Kotiintuloon kiinnitetään harvoin huomiota.
Susilaumassa johtaja valitsee rauhoittumispaikan.
Lenkiltä kotiintulo on käänteinen versio lenkille lähtemisestä: "istu", "odota", riisutaan omat vaaatteet, remmi irti, pyyhitään tassut tms., itse sisään, "vapaa". Siis koira tulee sisäänkin vasta luvan kanssa.
Jos koira jatkuvasti "terrorisoi" kutsumalla omistajaa leikkiin, otetaan siltä lelut pois, kun ollaan itse paikalla. Johtaja päättää, koska leikitään: koira kutsutaan luokse, "istu", aletaan leikkiä. (Huom. susiaikuinen ei leiki, koira leikkii.) Taisteluleikissä aluksi käsketään koiraa välittömästi irrottamaan, kehutaan, lopetetaan leikki. Leikitään usein. Irrotuksen vahvistuessa aika pitenee. Jos irrottaminen on aluksi vaikeata, voidaan käyttää kahta lelua (aluksi ei anneta sitä toista, myöhemmin annetaan).
Jos koira kerjää hyväilyjä, lähetetään se pois rauhallisesti ("ei nyt" tms.).
Kun itse halutaan, kutsutaan koira luokse, rapsutellaan yms., ja lopuksi "nyt riittää".
Koira sohvalla, sängyssä tms. (jos omistaja hyväksyy koiran oleilun sohvalla): kutsutaan koira ensiksi luokse, sitten kutsutaan se taas mukaan sohvalle. Ei siis ängetä koiran viereen eikä myöskään käsketä sitä alas "ilman syytä".
Jos koira kerjää vierailta rapsutuksia, omistaja kieltää, ei vieras.
Arka koira: ei pakoteta tervehtimään vieraita, vieraat eivät myöskään yritä houkutella koiraa. Huom. "makkararinkiharjoituksissa" olisi tehtävä ns. passiivinen makkararinki, jossa koiraa ei kutsuta eikä siihen kosketa, vaan annetaan koiran oma-aloitteisesti käydä ihmisten luona hakemassa namia. Koira siis voittaa oman pelkonsa, omaa vauhtiaan edeten.
Varauksellisen / aran koiran kanssa vieraiden poislähtö voi olla myös hankala tilanne (kuten vieraiden saapuminen), kiinnitä myös siihen huomiota.
Myös pitkäjänteisyys: treenataan samalla periaatteella riittävän pitkään.
Palkitseminen: palkitaan samasta liikkeestä samalla tavalla (namit vs. leikki). Palkkaa vaihtamalla saattaa tulla viettiristiriita. Tosin liikkeiden opettaminen voidaan tehdä namilla, ja haluttaessa yrittää sitten vaihtaa leikkiin.
Ei pidä kokeilla kaikkia neuvoja omaan koiraan, eikä pidä koskaan kokeilla mitään sellaista, mitä ei osata perustella riittävän hyvin tai joka on omasta mielestä järjenvastaista.
Harrastamisen on oltava kivaa itselle ja koiralle.
Selvitä, mikä on omalle koiralle hyvä palkkio.
Pakote ei aina tarkoita fyysistä pakotetta, suullinen on usein jopa tehokkaampi (riippuu paljon koirasta).
Pakotetta seuraa palaute, jonka on oltava suhteessa pakotteeseen.
Mietitään ensiksi harjoituksen painopiste ja tehdään vain suunnitellut asiat.
Erityisesti kun apua on saatavilla (koulutuskenttä), harjoitellaan niitä asioita, joiden kanssa on ongelmia.
Erityisesti nuoren koiran kanssa lyhyitä harjoituksia.
Huomioidaan mm. sääolot (pakkanen, helle).